Palvelujärjestelmä vie mehut, vaikka sen ei pitäisi - Opiskelijan ajatuksia työstä Apuri -hankkeessa

16.12.2019

Palvelujärjestelmä vie mehut, vaikka sen ei pitäisi
- Opiskelijan ajatuksia työstä Apuri -hankkeessa
Palvelujärjestelmä vie mehut, vaikka sen ei pitäisi - Opiskelijan ajatuksia työstä Apuri -hankkeessa

Seitsemän viikon harjoitteluaikana mielikuvani palveluneuvontaa- ja ohjausta tarvitsevien asiakkaiden tilanteista on syventynyt: moni tuntuu olevan syvällä palvelujärjestelmän suossa. Olen asiakkaiden kautta päässyt näkemään osasia todellisuudesta: palvelujärjestelmämme on mutkikas – eikä aina niin oikeudenmukainen.

 

Itselleni oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus ovat tärkeitä arvoja niin yksityiselämässä kuin ammatillisesti. Siksi tuntuu erityisen ikävältä huomata, että ihminen jää yhä helposti ilman tukea haasteellisissa ja yllättävissä elämäntilanteissa. Toisilla onnekkailla toki on vaikkapa perheestä ja ystävistä koostuvaa lähiverkostoa, mutta mielestäni heiltä saadun tuen tulisi olla lämmintä läsnäoloa ja myötäelämistä – ei läheisen viranomaisasioiden hoitamista.

 

Oletusarvo ei voi olla se, että jokainen pärjää itse tai läheistensä voimin.

 



 

Aina ei tiedä edes mitä kysyisi

 

Silloin kun oma jaksaminen on kortilla ja mahdollisesti uusi elämäntilanne edessä, on voimia kuluttavaa olla yhteydessä useaan eri tahoon. Ensin pitäisi tietenkin muodostaa mielikuva siitä, mitä nämä tahot ovat ja mitä sieltä oikeastaan kysyn.

Palveluohjauksessa merkityksellistä on, että asiakas saa tulla paikalle ilman selkeärajaista kysymystä.

Tilanteen selvittäminen ja toiminnan suunnittelu aloitetaan yhdessä niin, että ammattilainen keskustelee asiakkaan kanssa ja asiantuntemuksellaan tunnistaa hänen tilanteensa erityispiirteet ja tarpeet.

 

Ihannetapauksessa asiakkaan ei itse tarvitse etukäteen tehdä mitään taustatyötä,
mutta usein hän on jo sitä vaikkapa googlettamalla tehnyt
– ja stressannut itseään entisestään.

 

Asiakkaan huomion pitäisi ensisijaisesti olla omassa hyvinvoinnissa ja jaksamisessa, mutta valitettavasti tätä palvelujärjestelmä ei aina suo. Tässä kohdin palveluohjauksen rooli korostuu. Osaavan ohjauksen ammattilaisen tuella asiakas saa selkeämmän mielikuvan tilanteestaan ja mahdollisuuksistaan, mikä on omiaan viemään edes hiukan taakkaa harteilta.

Mielestäni asiakastyössä on tärkeää sellainen huomioiva, yhdessä syntynyt suunnitelmallisuus, johon asiakkaan voimavarat riittävät sitoutumaan. Toisinaan onkin merkityksellisintä keskittyä vain seuraavaan askeleeseen, josta suurempi vyyhti voi lähteä avautumaan.

 



 

Missä on palveluohjauksen- ja neuvonnan tulevaisuus?

 

Palveluneuvonnan- ja ohjauksen tarve on kiistämätön. Vielä on epäselvää, mihin tilanne etenee sen suhteen, mikä taho palveluohjausta tekee? Pohdinnan arvoista on myös se, onko viranomaistaho tarpeeksi riippumaton arvioimaan asiakkaan tilannetta? Uskaltaako asiakas puhua täysin avoimesti, kun sama henkilö tekee arvioinnin ja päätökset? Toteutuuko asiakkaan etu?

Jään mielenkiinnolla odottamaan, kuinka nämä kysymykset huomioidaan ja ratkaistaan tulevaisuudessa. Palveluja on pilvin pimein, joten on tärkeää, että asiakassuhteelle on tarpeeksi aikaa. Edes ammattilainen ei pysty ensi istumalta arvioimaan asiakkaan mahdollisesti moniulotteista tilannetta. Apuri -hankkeessa ohjaus- ja neuvontatyöhön on saanut keskittyä rauhassa, niin kuin pitäisikin olla.

 



 

Harjoittelijana Apurissa

 

Harjoittelussa pääsee pitkälle jo sillä, että on aistit avoinna: kuuntelee tarkasti, tarkkailee, seuraa tapahtumia työympäristössä ja tietenkin osallistuu osaamisensa rajoissa.

Opiskelijalle Lounatuulet Yhteisötalo ja Apuri -hanke on monipuolinen harjoitteluympäristö. Olen päässyt osallistumaan työhön Yhteisötalossa, jonka suojiin majoittuu kymmenittäin eri toimijoita. Opiskelijana koen, että on ollut lahja päästä tutustumaan järjestöpuolella tehtävään työhön, sillä opinnoissa järjestökenttä on ainakin toistaiseksi jäänyt katveeseen.

Vaikka en tulevaisuudessa päätyisikään työskentelemään järjestöön, tulen huomioimaan niiden tarjoamat mahdollisuudet aivan eri tavoin kuin aiemmin.

Osallisuuden edistäminen on kirjattu osaksi hallituksen ja Euroopan unionin tavoitteita, ja tässä järjestöillä on ehdottoman merkittävä rooli, jota ei tule jättää hyödyntämättä.

 

Terveisin Riikka, järjestyksessään kolmas Apurin apuri