|
Harjoitteluaikani Apurissa käy vähiin, joten nyt on hyvä hetki pysähtyä tarkastelemaan harjoittelujaksoa kokonaisuudessaan. Onko harjoittelujakso avannut palveluohjaajan toimenkuvaa? Kyllä. Onko harjoittelu selventänyt, mitä eroa palveluneuvonnalla ja palveluohjauksella on? Kyllä. Mitä kuluneesta 7 viikosta on jäänyt minulle käteen? Vaikka mitä!
Apurin edellinen opiskelija oli omassa kirjoituksessaan (https://www.lounatuulet.fi/apuri/apurin-blogi/?x174806=183252) niin sanotusti tyhjentänyt pajatson, josta syystä uusien oivallusten keksiminen oli vähintäänkin haastavaa.
Noh, lopulta päädyin tekemään vertauskuvallisen katsauksen palveluohjauksen ja palveluneuvonnan työstä, vaatimuksista ja keskinäisistä eroista.
Palveluohjaaja: elämänpolun turistiopas
Elämän polku harvoin on suoraviivainen, matkan varrella on risteys jos toinenkin. Jotkut meistä törmäävät risteyksiin niin usein, että matkanteko tuntuu uuvuttavalta ja päämääräkin ehtii unohtumaan matkan varrella: Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmästä ei suotta käytetä nimitystä ”palveluviidakko”. Apuri-palveluneuvonta on se helposti lähestyttävä ystävällinen turistiopas, joka auttaa sinua hahmottamaan mitkä kohteet sinua voisi kiinnostaa sekä kertoo mihin juuri sinun kannattaa mennä. Kun omat voimavarat ovat vähissä, pieneenkin muutokseen tai vastoinkäymiseen sopeutuminen tuntuu ylivoimaiselta haasteelta. Tällöin palveluohjaaja tarkastelee muuttunutta tilannetta, laatii uuden suunnitelman ja matkanteko voi taas jatkua. Hyvin toteutettuna palveluohjaus vähentää muiden sosiaalialan ammattihenkilöiden päällekkäistä työtä. Hyvä palveluohjaaja: - osaa kysyä asiakkaalta oikeat kysymykset
- kartoittaa asiakkaan elämäntilanteen
- kohtaa asiakkaan arvostavasti
Hyvän palveluohjaajan ei tarvitse tietää kaikkea, vaan olla kartanlukija, jonka avulla asiakasta löytää juuri sen avun, mitä HÄN tarvitsee.
Palveluneuvontaa vai palveluohjausta?
Palveluneuvonta ja palveluohjaus, onko ihan sama kumpaa termiä käyttää vai onko näissä eroa? Suomen Palveluohjaus ry:n mukaan kyse on samasta aiheesta, mutta eri työotteesta: Palveluneuvonta on matalan kynnyksen, helposti lähestyttävää ”infotiski”, neuvontatyötä joka ei sido asiakasta mihinkään, kun taas palveluohjauksessa on kyse pitkäaikaisesta intensiivisestä yksilötyöstä, jossa työntekijä kulkee asiakkaan mukana ”palveluviidakossa” ja varmistaa, että asiakkaan kanssa laadittu suunnitelma toteutuu ja tarvittaessa muovautuu asiakkaan tilanteen mukaan. Molemmissa työotteissa tavoite on kuitenkin sama: Saattaa asiakas hänelle oikeiden palveluiden piiriin. Karkeasti jaoteltuna kunnan työntekijä tekee pitkäjänteistä & suunnitelmallista palveluohjausta, kun taas palveluneuvontaa voidaan tehdä sosiaali- ja terveydenalan yksiköiden muun toiminnan ohessa.
Palveluneuvonnan tärkeys
Vaikka palveluohjauksen asiakkuudet koostuvat pidempikestoisista ja intensiivisemmistä yksilökohtaamisista, tämä ei suinkaan tarkoita, että palveluneuvonta on helpompaa työtä kuin palveluohjaus. Palveluneuvonnan tarpeellisuus korostuu varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäisevien palveluiden kohdalla. Tänäkin päivänä sosiaalihuollon asiakkuus on monelle tabu josta ei puhuta. Kun apua tarjotaan, omia ongelmia vähätellään ja yritetään viimeiseen saakka pärjätä omillaan ”ettei vaan joutuisi” sosiaalihuollon asiakkaaksi. Tästä huolimatta moni ihminen kokee helpottavaksi sen, kun ammattihenkilö tunnistaa mahdollisen avun tarpeen ja ottaa asian puheeksi. Mitä varhaisemmassa vaiheessa tarve tunnistetaan, sitä vähemmällä työllä asiakas pääsee omille jaloilleen. Palveluneuvojan tehtävänä on tehdä sosiaalipalveluista helpommin lähestyttäviä, purkaa vääristyneitä ennakkokäsityksiä sekä avustaa asiakasta palveluiden ja etuuksien hakemisessa.
Palveluohjaus pähkinänkuoressa: Rajaaminen
Harjoitteluni aikana törmäsin toistuvasti taikasanaan ”Rajaaminen”. Palveluohjaajan työssä rajaaminen tulee huomioida mm. seuraavissa asiayhteyksissä: - Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän ulkoa opettelu on yhdelle ihmiselle mahdoton haaste, jopa palveluohjaajalle. Kun oman tietämyksen ja osaamisen rajat tulevat vastaan, ohjaa asiakas oikean alan asiantuntijatahon puheille. Älä ryhdy keittiöpsykologiksi!
- Asiakkaan ongelmavyyhti ei näytä läheskään niin ylivoimaiselta, kun se on jaettu maltillisen kokoisiin paloihin ja kun asiakkaan avuntarpeet on asetettu tärkeysjärjestykseen. Esimerkiksi elämänhallinnan palauttaminen voi alkaa niinkin arkisista asioita kuten säännöllisen päivärytmin ja kodinhoidon rutiinien harjoittelulla: Kun kotielämän pyörittäminen ei tunnu uuvuttavalta, ihmisellä on huomattavasti paremmat voimavarat ulkona liikkumiseen ja sosiaaliseen verkostoitumiseen.
- Asiakasta ei tule kuormittaa infoähkyllä. Asiakasta kiinnostaa, mitä palveluita ja etuuksia juuri hän on oikeutettu hakemaan ja miten niitä haetaan. Pidä mielessä, että tiedon hakeminen/jakaminen ja tiedon tulkitseminen ovat kaksi eri asiaa!
- Opi hyväksymään, että asiakkaan kaikkia ongelmia ei aina ole mahdollista ratkaista yhdellä asiakaskäynnillä. Sille on syynsä, miksi sosiaalipalvelujen asiakkuudet ovat pitkäkestoisia.
- Varmista, että asiakas tietää mitä hänen seuraavaksi tulisi tehdä.
Mitä opin?
Harjoittelujaksoni Apurissa oli hyvin antoisa kokemus. Seitsemän viikon aikana ehdin tutustumaan useaan Turun seudun järjestöön, käymään useassa SoTe-alan palaverissa ja koulutustilaisuudessa, sekä opin millaista on olla sosiaalialan järjestön työntekijä. Yhtenä päivänä olin pop-up käynnillä Apurin yhteistyöjärjestöllä, seuraavana päivänä huolen puheeksioton koulutuksessa ja kolmantena päivänä valmistauduin tulevaan asiakastapaamiseen. Palveluohjaus, ja oikeastaan kaikki muutkin sosiaalialan työt, vaatii työntekijältään joustavuutta, valmiutta elinikäisen oppimiseen ja ennakkoluulotonta työotetta: Ei ole kahta samanlaista työpäivää tai asiakaskohtaamista. Kaikki sosiaalialan asiakastilanteet ovat uniikkeja omalla tavallaan. Jonakin päivänä opin vielä rajaamisen jalon taidon. Toivottavasti.
Mikko Jokiniemi, sosionomiopiskelija Turun AMK
|
